perjantai 19. elokuuta 2016

Nosh Kids AW 2016
















Pahoittelut massiivisesta kuvapläjäyksestä, mutta nää tyypit ja nää värit on vaan niin ihania. Ja kun pitkästä aikaa pääsi kuvaamaan kunnon kameralla kännykän sijaan (tähän liittyy insidenssi kadonneen laturin, sen etsimisen ja uuden edes jossain määrin kohtuuhintaisen metsästykseen liittyen), niin en vaan voinut vastustaa. Nosh tarjosi tilaisuutta testata syksyn uuden lastenmalliston kankaita. Tilasin suosikkiani pippuricollegea muskotin sävyssä, ja siihen sopivaa raitaresoria. Ajatuksena oli tehdä pojalle tuo tämän kesän Ottobresta 3/2016 löytyvä Cool Bomber, mutta kangas on niin leveää, että siitä sai myös tytölle jakun. Pojan takin tein kaavasta poiketen vuorattuna, muuten ei juurikaan muutoksia. Tosin taskut otin 1/2016 Ottobren mallista 38. Tuollainen uppotasku on aika hauska, tosin nämä ei vielä teknisesti onnistuneet ihan täydellisesti. Taskupussit ja vuori ovat myös Noshin trikoota omista varastoista. Housut ovat Noshin harmaata farkkutrikoota, josta käytin nurjan puolen ulospäin. Kaava on uusimman Ottobren malli 20, mutta älkää tehkö vielä tuomiota näiden perusteella. Mun putkiaivoille oli ilmeisesti mahdotonta muistaa, että nyt kuuluukin nurja puoli ulospäin, joten housujen lahkeita tuli ommeltua useampaan kertaan, ja saumuri haukkasi aina pienen osuutensa väljyydestä. Sinänsä tykkään tuosta kankaan nurjan puolen tekstuurista.

Mekkotehtaan uusi kirja julkaistiin hiljattain, ja niin kuin voi olettaa, se on ihana! Meidän tyttö ei ole vielä koulutyttöjen mittainen (onneksi), mutta kirjasta inspiroituneena tein wannabe-Elokuu-jakun Ottobren Charming-kaavalla. Lettileggarit leikkasin omasta vanhasta, pois käytöstä jääneestä maksimekosta. Vaikka en niin paljon ole kierrätysompelua harrastanutkaan, niin todelliset aarteet pitää sentään hyödyntää.

I received an offer from NoshOrganics to test their new autumn/winter fabrics. I made a jacket for my son (pattern from Ottobre 3/2016, Cool Bomber), and pants (Ob 4/2016). My daughter´s jacket is inspired by the newest book by Mekkotehdas. I didn´t use the actual pattern, because my girl is still too small.

maanantai 8. elokuuta 2016

Virallinen pikkumusta




Viime perjantaina yli seitsemän vuotta sitten alkanut työ sai vihdoin juhlallisen huipennuksensa. Toki ison osan ajasta asiat ovat edenneet pikkuhiljaa, omasta ja varsinkin varmaan ohjaajien mielestä välillä tuskallisenkin hitaasti. Vielä on muutama virallinen asia jäljellä, mutta helpotus on kuitenkin melkoinen. Olen edelleen häkeltynyt kaikesta saamastani huomiosta ja siitä miten moni ystävä eri yhteyksistä oli järjestänyt aikaa kiireisestä aikataulustaan päästäkseen paikalle. Halusin jotain tästä rakkaasta ompeluharrastuksestanikin mukaan päivään, ja koska iltapuvusta en viitsinyt ottaa liian isoa ja haastavaa urakkaa kaiken muun päälle, ompelin  väitöstilaisuuteen yksinkertaisen mekon Eurokankaan pellava-viskoosista. Malli on Burdasta 9/2012. Tein ensin koeversion hihattomana, joten uskalsin saksia aika rohkeasti. Tosin huomasin, että tämä kangas antaa periksi enemmän kuin koeversioon käyttämäni paksu pellava/puuvillasekoite, joten hiukan jouduin ottamaan sisään sivusaumoista ja etuosan muotolaskoksista. Yliopiston ohjeena oli: musta, yksinkertainen asu pitkillä hihoilla, lyhyellä helmalla ja avointa kaula-aukkoa välttäen. Jakkupuku olisi käynyt myös, mutta tämä oli hieman vähempitöinen ja toisaalta lämpimään elokuiseen keliin erittäin sopiva vaihtoehto. 

Uuden aikakauden alkaessa työrintamalla olen myös pohtinut blogin jatkoa. Oma motivaatio ei ole oikein huipussaan, varsinkin kun instagram ajaa pitkälti asiansa ompeluprojektien päiväkirjamaisessa tallentamisessa. Muutamaan innostavaan ja mielenkiintoiseen yhteistyökuvioon olen kuitenkin vielä lupautunut, jotka vaativat alustakseen blogimuotoista tekstiä kuvineen. Varsinkin kaavatestaukset ja blogikiertueet kaavoihin liittyen kiinnostavat edelleen, joten kokonaan en aio blogia laittaa pakettiin. Saattaa kuitenkin olla, että "jokapäiväisten" perusompeluiden osalta painopiste tulee siirtymään blogista intagramiin.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Ainolan kesä





Vietimme jokin aika sitten ihanan lomaviikon aiemmilta vuosilta tutulla vuokramökillä. Saman mökin vuokraamisessa on kivaa se, että lapset (ja aikuisetkin) pääsevät heti mökkeilyfiilikseen ja kokevat varmaankin samantyyppisen tuttuuden tunteen, jonka mökinomistajat palatessaan kesän jälkeen mökilleen. Etuna omaan mökkiin verrattuna on toki se, että huoltohommat hoitaa joku muu, ja voi keskittyä lomailuun. Tällä kertaa vietimme viikon hiukan eri kaverikokoonpanoilla kuin aiemmin, ja oli hauskaa päästä pitkästä aikaa rauhassa hengaamaan näidenkin rakkaiden ystävien kanssa, joita ei muuten tule niin usein treffattua ainakaan ajan kanssa. Sen sijaan eräät muut mökkivieraat olivat vähemmän toivottuja: näin pihapiirissä ja rannassa yhteensä 6 eri kyytä. Ilmeisesti tänä vuonna on joku huippu käärmevuosi. No okei, 2 luikertelijaa näin uimassa, ja en voi mennä vannomaan olivatko kyitä vai rantakäärmeitä, koska olivat niin mustia, mutta ei niitä kaikkein kivoimpia uimakavereita kuitenkaan. Onneksi kukaan ei joutunut kyyn puremaksi (ellei lasketa aiempien kesien kimppamökkeilijöiden koiraa, jolla oli vähemmän onnekas kohtaaminen käärmeen kanssa samalla viikolla, tosin toisella puolella Suomea). Loppuviikosta käärmeiden suhteen oli jo hiljaisempaa, ilmeisesti katsoivat parhaaksi liueta paikalta meidän tömistelijöiden tieltä.

Tein tälle reissulle kummallekin lapselle yhden uuden kesävaatteen, molemmat Ainolan uutuuskankaista. Merenneidot ovat tyttöni suosikkeja, ja tämä mekko taisi olla päällä suurimman osan viikkoa, ja sen jälkeenkin aina heti kun tyttö vaan sen pyykistä saa käsiinsä. Malli on Ottbren kaunis ja käytännöllinen Paperplane. Pojan hihattoman paidan leikkelin laiskana samaa kaavaa apuna käyttäen, ja vaikka koitin poistaa tyttömäiset muotoilut ja sisäänotot, niin ei tästä kovin äijämäistä "wife-beater"-paitaa tullut. Ehkä hyvä niin;) Jatkossa aion kuitenkin välttää mekkokaavojen käyttöä poikien paidoissa.





torstai 28. heinäkuuta 2016

Sininen Nauvo





Tämä maksimekko oli ensimmäinen kokeilu uudesta Nauvo-kuosista. Tilasin kuosia sinisävyisenä hiukan erilaisella asettelulla, eli siten että raportin koko on huikeat 2 jaardia (n. 180cm). Materiaali on miellyttävän tuntuista cotton spandex-jerseytä, mutta tässä kankaassa Spoonflowerin painojäljen pesunkesto on vieläkin huonompi kuin kudotuissa kankaissa. Tässä rennossa kesävaatteessa valmiiksi  (esipesussa) haalistunut väri ei niin haittaa, vaan on jopa asiaan kuuluva.

Halusin saada mahdollisimman hyvin koko kuosin käytettyä vaatteeseen, joten pidensin tämän vanhan voguen kaavan maksimittaan, jossa selkää lukuun ottamatta koko mekko leikataan yhtenä kappaleena. Pääntien, hihansuut ja helman jätin huolittelematta. Pelkäsin etukäteen, että mekko jäisi vähälle käytölle, mutta itse asiassa se on täydellinen hengailuun lämpimänä kesäiltana, kun ei lämmön puolesta vielä tarvitse pitkiä housuja, mutta hyttyset kiusaavat, jos on sääret paljaana. Edellyttäen tietysti, ettei tarvitse juosta;)

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Nauvo-kuosi




Innostuin pitkästä aikaa kokeilemaan uuden kuosin tekemistä. Eräässä ompeluryhmässä puuhattiin mahdollista yhteistilausta uniikkikuosista, ja innostuin lopulta itsekin kokeilemaan. Mielessä oli jonkilainen tyylitelty maisemakuosi Vallilan ja Marimekon tyyliin, mutta jossa ei ehkä tapahtuisi ihan niin paljon. Arkistoista löytyi varmaankin neljä vuotta sitten Nauvossa otettu valokuva, jota sitten lähdin muokkailemaan kuvankäsittelyohjelmalla. Kärsimättömänä ihmisenä piti sitten heti ryhtyä tuumasta toimeen, ja tilasin Spoonflowerilta kuosia paria eri väriä ja asettelua. Tätä mekkoa varten tilasin Linen Cotton Canvas Ultra -nimistä kangasta, joka nimensä mukaan on paksuhkoa ja hieman struktuuripintaista pellava-puuvillasekoitetta. Paketista tultuaan kankaan olisi voinut vaikka laittaa kehyksiin ja iskeä seinälle, sillä kangasvalinnan myötä siinä oli jotain taulumaista. Esipesussa (60 asteessa) kangas rieman pehmeni, ja samalla tummimpiin osiin tuli jonkin verran haaleutta printin osalta. Spoonflowerilla on tehty meitä eurooppalaisia ilahduttava uudistus, eli firma on perustanut tehtaan Berliiniin. Siten kankaista ei enää mene tullimaksuja, ja postikulujakin tuli vain 3 dollaria/jaardi. Laatu on samaa taattua eli printin kestävyyden osalta ei ihan optimaalista, mutta jos tilaa tummaa printtiä valkoisella pohjalla, toimii kohtalaisesti.

Kangasta oli 1 jaardi eli noin 90cm, ja tein siitä tämän mekon Burdasta 9/2012 löytyvällä kaavalla. Minulla on suunnitteilla mekko tärkeään tilaisuuteen tällä kaavalla, ja halusin kokeilla sitä ensin. Alkuperäisessä kaavassa helma on useita senttejä pidempi, mutta tässä mentiin nyt sillä mihin kangasta riitti. Kuvia otettiin lempipaikassani Helsingissä, eli Uunisaaressa. Päivä oli täydellinen auringosta, merestä ja kallioista nauttimiseen.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Sinistä pellavaa




Pellava on mahtava materiaali. Siinä struktuuria, kaunis himmeä kiilto, se on viileää kesällä. Eurokankaassa oli hyvä valikoima kauniitä värejä. Tämä sininen pellava on luonnossa todella kauniin väristä, kuviin sävyä oli vaikea saada toistumaan täysin oikeanlaisena. Tein siitä maksimekon mukaan reissuun. Yläosa on tutulla Voguen kaavalla, ja helman leikkelin summissa sikäli kun kangasta riitti. 


Kävimme ystäväperheen rouvan kanssa Saint-Tropezissa perinteikkäässä kenkäliikkeessä Rondinissa, joka on toiminut samalla paikalla jo vuodesta 1927. Liike on erikoistunut nahkaisiin sandaaleihin, ja tehdas sijaitsee samoissa tiloissa. Liikkeestä oli ikkuna tehtaan puolelle, jossa saatoimme nähdä kenkämestareiden työskentelyä. Pikkuruinen liike oli täynnä porukkaa jo aamulla, ja seiniä kiertävät hyllyt olivat täynnä siroja, toinen toistaan kauniimpia sandaaleita. Niitä ei saanut sovittaa itse, vaan piti odotella kunnes joku myyjistä vapautui. Sitten asiakas istutettiin jakkaralle, ja myyjä sovitteli talkilla puuteroituja kenkiä asiakkaan jalkaan. Käynti liikkeessä ei siis ollut mikään nopea prosessi, ja rituaali kahmaisikin leijonanosan meidän tyttöjen lapsivapaasta päivästä (eikä vähiten sen vuoksi, että kahden kenkäfriikin oli tietysti pakko sovittaa sellainen määrä erilaisia sandaaleja, että myyjäherra alkoi varmaankin jo hieman turhautua), mutta olihan se sen arvoista. Sen ruljanssin jälkeen marssiminen ulos liikkeestä ilman uutta paria ei oikein ollut vaihtoehto, ja päädyin näihin hopeisiin.


sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Talented Mr. Ripley












Parista uudesta ompeluksesta on vielä lomakuvia postaamatta. Viileästä kotimaan lomasäästä huolimatta postausten tekeminen on laittanut vastaan. Noin viikko reisumme jälkeen Nizzassa tapahtui karmea terrori-isku, jossa yli 80 ihmistä menetti henkensä. Emme oleskelleet Nizzassa muuten kuin lentokentällä, mutta tietysti tapahtunut on muuttanut lomamuistojen sävyjä toiseen suuntaan. Sadoille ihmisille, jotka olivat nauttineet alueen paratiisimaisesta kauneudesta kuten mekin, paikasta tuli symboli elämän muuttavalle tapahtumalle, jonka jälkeen mikään ei ollut ennallaan. Ainakaan vielä Ranskan rivieralla ei näkynyt turistin arjessa merkkejä niistä mullistuksista, jotka ovat käynnissä itäisellä Välimerellä ja Afrikan pohjoisosissa, vaikka tapahtunut osoittaakin, että kiillotetun pinnan alla täytyy olla riittävästi polttoainetta raivoisan vihan liekin ruokkimiseen. Tiedostan toki kuuluvani marginaaliseen hyväosaisten joukkoon, jolla on mahdollisuus nauttia vakaasta ja turvallisesta elinympäristöstä, ja jopa lomailla paikassa, jossa huvijahdit ja kartanot kertovat äärettömästä rikkaudesta, josta edes Suomessa ei voida uneksia. En silti pysty koskaan ymmärtämään, miksi joku tuhlaa ainutkertaisen elämänsä vihaan ja haluaa jättää maailmaan jälkeensä synkän veriteon, joka kohdistuu muihin kaltaisiinsa. 






Kuvissa näkyvä mekko on yhdistelmä Sofilantjesin Solis- ja Litore-mekkokaavoista. Tuo riikinkukon pyrstöä muistuttava high/low -helma on mielestäni tosi hauska. Leikkasin helman sivusaumattomana "täyskellona",  joten se laskeutuu tosi kauniisti. Kangas on Pehemiän Babushka roses -kuosia. Varsinkin tuosta viimeisestä kuvasta tulee mieleen Talented Mr. Ripley -elokuva, jossa tosin seikkaillaan Italian rannikolla.